KAUKOITÄ (heinä - elokuu)
Kaipasimme Kaukoitään:
Kiinan kautta kierrokselle,
sitten siirto Siperiaan -
vetäydyimme Venäjälle.
Peking
melkein pelottava,
suunnattoman suuri paikka:
liian paljon liikennettä -
ruuhkat sitä rumensivat.
Ihmisiä ihan liikaa,
joka paikassa jonoa,
savusumun saastuttamaa,
harmittavaa harmautta.
Holiday Inn -hotellista
alkoi ankara aherrus:
junamatkat maksettuina -
ajoissa vain asemalle.
Vauhti nousi nopeaksi,
pohjoiseen kun porhalsimme -
pisteet pienellä vaivalla,
asemille astumalla.
Prosessoimme provinsseja
Hebeistä Heilongjiangiin:
Liaoningin lisäksi
muiden mukana Jilin.
Kurja käymäläkulttuuri:
pöntön puute pöyristytti,
jalanjäljet
jännittivät -
kyykyssä vain kykittävä.
Harbin haaste ensimmäinen:
miljoonakaupungin mitat;
keskustaan ei kerittykään -
kaikki kansa kiinalaista.
Lentomatka
maasta toiseen,
Vladivostokin laidalle -
kaukaa löytyi kaupunkikin
viimein pilkkopimeässä.
Silta siellä lahden yli
korkealle kohotettu;
satamasta laiva saattaa
jatkaa Japaninmerelle.
Ylös aikaisin aamulla:
jaksettava jatkaa matkaa -
asemalle astelimme,
laahustimme laukkuinemme.
Päiväjunalla pääsimme
hallitusti Habarovskiin:
keskiyö jo kehittynyt -
otti hoiviinsa hotelli.
Pyhäpäivänä pyysimme
ajamaan Amurin rannalle:
joki jokseenkin leveä,
kiertelee Kiinan rajalla.
Ostoskadulle osuimme -
kauppa sujui sunnuntaina:
runsaasti ruokatavaraa,
matkamuistot mukavasti.
Birobidzhan pikaisesti
parin tunnin paketissa:
juutalaiset juurrutettu,
alueelleen asutettu.
Amurin alueen läpi
ajoimme alusta
asti -
piti poiketa pisteellä,
asioida asemalla.
Kaksi yötä yhtä mittaa
junassa kun kulutimme,
sitten Sahan saavutimme,
jakuuttien jalansijat.
Varsin laaja tasavalta:
etuvartion etsimme -
Nerjungrissa nerokkaasti
jalkauduimme Jakutiaan.
Vaatimaton valikoima
kauppahallin kamaralla;
supermarketin suunnasta
varastoja vahvistimme.
Suihkun puute suivaannutti
-
vesi kylmää kylvyssäkin;
vasta neljän päivän päästä
pesuun perusteellisemmin.
Sitten Tshita kohteenamme:
vierailimme Visitissä -
tarjosi tasokas talo
yösijan
yhdeksi yöksi.
Leninillä leikkitilaa
avaralla aukiolla;
lavean torin laidalla
kortit laatikkoon ladoimme.
Baikaljärven banaanille
etelään kun ennätimme,
aivan
aikaisin aamulla
aava ääretön avautui.
Rata kiersi rantaviivaa
parit tunnit mennen tullen -
syvin järvi syytä nähdä,
kokea perintökohde.
Irkutskissa
ilahdutti
Angara-joen alue:
paljon pareja paikalla
vihkijuhlaa viettämässä.
Valkokyyhkyt vapautettiin -
siivet lentoon lehahtivat;
ylös suunta sulhasenkin:
ihan ilmaan lennätettiin.
Europan edestä ensin
ulos lähdimme lähelle:
roskat siinä roihusivat -
saatiin sammutuskalusto.
Ulan-Uden ulitsoilla
burjaatteja alle puolet -
koko joukosta kolmannes
aasialaista
alkuperää.
Avaruutta aukioilla,
suihkulähdekin lähellä -
Lenin-patsas leveä pää,
jättiläiseksi jätetty.
Riemukaaren alta alkoi
ostoskatu
katedraaliin -
jokiranta rakenteilla,
vasta ruoppausvaiheessa.
Mongolia monin tavoin
etnisesti erilainen -
kohentua sekin koettaa,
lähentyä länsimaita.
Esiintyihän
englanniksi
moni mongoli meillekin -
pienen kansan pitää aina
kilpailla kielitaidolla.
Unohdu ei Ulaanbaatar
matkailijan maailmasta;
Tsingis-kaanin katse seuraa
keskusaukion asiat.
Kiertoajelun aikana
poikkesimme postissakin,
muutamassa museossa,
temppelissä tehokkaasti.
Konsertissa koko kirjo,
kaikki kansanmusiikista -
tanssi aika tavallista,
lauluissa laajempi ala:
kummallinen kurkkulaulu,
instrumentti ihmisääni -
akrobaatti aivan solmuun,
hiukan vielä hirviöitä.
Kiina kutsui kiertolaiset
takaisin nyt taipaleelta -
samaan paikkaan palasimme,
päätepisteeseen päädyimme.
Vaunun telit vaihdettava,
raideleveys rajalla -
keskiyöllä kestämistä
melkoisessa metelissä.
Sitten Sisä-Mongoliaan:
ensin Erlian esillä;
Shanxin saimme Datongista,
maakunnan matkan varrelta.
Viimein vielä Tianjiniinkin
taksilla tahdoimme mennä -
suuren kaupungin sumussa
käväisimme kääntymässä.
Helle hellitti sateessa -
vettä tullut tulvimalla:
laajat lammikot kaduilta
eivät virranneet viemäriin.
Aroa ja autiomaata,
kumpuja ja kukkuloita,
metsiä ja merenrantaa,
jokea
jos jonkinlaista.
Merkkejä metsäpaloista
aika laajalla alalla:
mustat rungot rumensivat,
masensivat maisemia.
Eläimiä enemmänkin:
lehmät, lampaat laitumella
-
helppo havaita hevoset,
kahden kyttyrän kamelit.
Ravintolaan rantauduimme,
pari kertaa parempaankin -
pizza piti pirteänä,
olut palan painikkeena.
Muuten elimme eväillä
suoraan supemarketista:
vaihtelevat valikoimat -
aina löytyi ateria.
Piirakoita pitkin matkaa
aina oli asemilla -
joskus tuoreita tuotteita
tuli suoraan tuottajilta.
Juoman tarve
junissamme
samovaarin sammuttama:
kuumaa vettä kuppeihimme
kaadoimme kahviin ja teehen.
Kirjaimistot kismittivät:
kiinan kieli kiusallinen;
venäjää vain verestimme,
kyrilliseen
kykenimme.
Valtavasti valokuvaa,
toistatuhatta tuotosta -
kortteja kohtuullisesti,
saaliina viitisensataa.
Etelästä ensin itään
meren rannalle menimme;
sieltä
lähti juna länteen,
sisukkaasti Siperiaan.
Siitä sitten kesken kaiken
poikkesimme pohjoisempaan;
Baikaljärveltä palaten
lähestyimme lähtökohtaa.
Tasavallat
tavoitimme,
aina alueet ajallaan,
huolen piireistä pidimme,
maakunnista matkallamme.
Pirkon ja Karin pisteitä
kuusitoista kummallekin -
Oilin osuus yksitoista,
Veikolle sentään seitsemän.
Uusi maa on mainittava:
Mongolia molemmille
antoi aluepisteitä
vielä kaksi kappaletta.
Maljat kohta kohotimme
pikareista pisteillemme:
juhlia voi junassakin,
hotellissa hohdokkaammin.
Junat kulkivat kunnolla -
aikataulu aivan tarkka:
miltei aina minuutilleen
asemalta asemalle.
Kuusi yötä kului hyvin
loosissamme loikoillessa -
kilometrejä kivasti:
yli yhdeksäntuhatta.
Taksi taaskin tarpeellinen
tavaroittemme takia -
asemalta aina kallis,
tosi halpa toiseen suuntaan.
Lentomatkat leppoisasti,
luontevasti Lufthansalla -
koneenvaihdot koettava
Münchenissä
myönteisinä.