MATKAILUALUEET JAKOON
Erilaisia matkailupistejärjestelmiä alkaa olla jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta haluan silti pistää oman lusikkani soppaan. Useimmiten puheena ovat itsenäiset maat tai YK:n jäsenmaat, joita tällä hetkellä on 193. Lisäksi Vatikaani on tarkkailijajäsen YK:ssa ja se luokitellaan itsenäiseksi, niin turha kuin se sellaisena onkin. Taiwanin asema on omalaatuinen: se on käytännössä itsenäinen, mutta sen enempää se itse kuin Manner-Kiinakaan ei hyväksy Taiwanin tunnustamista erilliseksi valtioksi, vaan kumpikin katsoo edustavansa koko Kiinaa. Kosovon itsenäisyyden on tunnustanut 110 maata eli niukka enemmistö maailman valtioista, mm. EU-maat, ja mielestäni senkin voisi katsoa itsenäiseksi. Näin itsenäisten valtioiden määrä olisi tällä hetkellä 196. Seuraavana listalla olisi kai Palestiina, jonka on tunnustanut hieman useampikin valtio kuin Kosovon – ei kuitenkaan Suomi. Myös se on saanut YK:n tarkkailijajäsenen aseman, mutta se joutuu aina vain odottamaan itsenäistymisvuoroaan.
Matkailualueisiin on kuitenkin otettava mukaan muutkin maailman alueet, ja jakomahdollisuuksia on silloin paljon enemmän. Pisimpään käytössä on ollut Travellers’ Century Clubin (TCC) jako, jossa tällä hetkellä on 324 aluetta (entities). Jako on suhteellisen selkeä ja johdonmukainen, mutta tuloksena on hyvin erisuuruisia alueita. Itsenäisten maiden lisäksi siinä on huomioitu erilaisia erillisalueita ja varsinkin saaria ja saariryhmiä, jotka erottuvat maantieteellisesti, poliittisesti tai väestöllisesti. Toisaalta pitemmälle ehtineen matkailijan mielestä tämä jako voi olla turhankin karkea, kun monet maat on tullut käytyä huomattavasti tarkemmin kuin yhden pisteen edestä.
Sitten käytössä on Most Traveled People -sivusto (MTP), jossa alueita on 874. Siinä maailma on jaettu osin hyvinkin tarkasti, mutta ongelmana on epäjohdonmukaisuus, josta räikeimpänä esimerkkinä se, että Sveitsi on jaettu 26 kantoniin, mutta Itävaltaa ei ole jaettu osavaltioihin. Mukana on myös turhan paljon kaukaisia ja asumattomia saaria.
Uusimpana tulokkaana on The Best Travelled -sivusto (TBT), joka pyrkii korjaamaan todettuja epäkohtia. Jaon tuloksena on 1281 aluetta, mikä on saatu aikaan jakamalla useimmat keskikokoiset tai suuremmat maat vähintään kolmeen osaan. Kokonaismäärä tuntuu jo masentavan suurelta, kun jaetuissa maissa on paljon sellaisia, joissa ei ole aikomustakaan koskaan käydä. Jako on sinänsä johdonmukainen, mutta monet maat on jouduttu jakamaan melko mielivaltaisesti sopivan hallinnollisen jaon puutteessa, ja joskus on vaikea tietää, mihin alueeseen jokin tietty paikkakunta kuuluu.
Niinpä olen rakentanut oman järjestelmän, joka sekin on tietysti subjektiivinen – täydelliseen yksimielisyyteen näissä asioissa on mahdoton päästä. Lähtökohtana ovat tässäkin itsenäiset maat ja emämaastaan selvästi erillään olevat alueet. Maajako noudattaa pitkälle Tilastokeskuksen käyttämän ISO-standardin mukaista jakoa, jossa on 249 aluetta. Mukana ovat myös emämaansa yhteydessä olevat Ahvenanmaa, Huippuvuoret, Guernsey, Jersey, Mansaari, Hongkong ja Macao. Em. listan ulkopuolelta olen ottanut mukaan Kosovon. Entinen Alankomaiden Antillit on järjestelty hiljattain uudelleen, ja päädyin laskemaan kaikki kuusi saarta eri maiksi, siis myös Bonairen, Saban ja St. Eustatiuksen, jotka em. listassa muodostavat yhden alueen. Pitkän harkinnan jälkeen otin mukaan myös laajempia alueita, joilla ei ole vakinaista asutusta.
Näissä järjestelmissä olennaisinta ei kuitenkaan ole jako ”maihin” vaan jako ”alueisiin” (regions/locations): MTP 875, TBT 1281 ja minulla (MMA/WTR) 900. Oma lukuni on lähellä MTP:tä, mutta alueissa on paljonkin eroja. Maista olen jakanut osiin tietysti asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurimmat ja myös useat eri syistä ”hajanaiset” maat. Uutena jakoperusteena olen ottanut käyttöön maiden matkailusuosion siten, että suositummista maista saa enemmän pisteitä. Olen käyttänyt World Tourism Organizationin julkaisemaa luetteloa 50 suosituimmasta vierailumaasta (The Most Popular Countries In The World To Visit), joista olen jakanut kaikki laajemmat maat sopivaan määrään osia ensisijaisesti hallinnollisten alueiden perusteella. Tarvittaessa olen käyttänyt jaossa apuna Wikitravel- ja Wikivoyage-sivustoja. Ratkaisu suosii Pohjois- ja Länsi-Eurooppaa, koska olen jakanut ne useampiin osiin kuin muut, mutta sallittakoon tällainen pieni kotiinpäinveto. Tarkoitukseni on, ettei tarvitse muodostaa alueita tätä järjestelmää varten, vaan että voi käyttää olemassa olevia alueita. Yksityiskohdista voi olla monessakin tapauksessa eri mieltä.
Pohjoismaista saa paljon pisteitä, kun niihin ei löytynyt sopivampaakaan ratkaisua kuin jako maakuntiin/lääneihin. Brittein saarilla on käytössä perinteinen kreivikuntajako, mutta se tuottaisi liian pieniä yksiköitä, joten olen jakanut Englannin yhdeksään hallintoalueeseen ja pitänyt Skotlannin ja Walesin yhtenä kokonaisuutena. Muut isommat läntisen Euroopan maat olen jakanut maakuntiin/osavaltioihin/itsehallintoalueisiin/kantoneihin ym.
Itäisen Euroopan maita olen pyrkinyt jakamaan hieman suurempiin osiin, esimerkiksi Puolan kuuteen maantieteelliseen alueeseen enkä 16 voivodikuntaan/lääniin. Muualta maailmasta olen koettanut löytää luonnollisia jakoperusteita; esimerkiksi Malesia on liittovaltio, jota muissa järjestelmissä ei ole jaettu näin moneen osaan. Hallinnollinen tausta on myös Etelä-Korean, Thaimaan, Egyptin ja Marokon maantieteellisellä jaolla, kun alueet/provinssit on ryhmitelty sen mukaan.
Kaksi pistettä on mahdollisuus saada monesta pienemmästäkin maasta. Saarivaltiot jakaantuvat usein luonnollisesti kahteen tai kolmeen osaan, esimerkiksi Filippiinit, Uusi-Seelanti ja Trinidad & Tobago. Pienistä ”saaripareista” tulee vain yksi piste, jos toinen osapuoli ei ole autonominen ja on asukasluvultaan hyvin vähäinen. Lähihistoriasta löytyy jakoperuste esimerkiksi Jemeniin ja yksinkertaisesti nimestä Bosnia & Hertsegovinaan. Itsenäisiksi ovat julistautuneet ilman kansainvälistä tunnustusta ainakin Pohjois-Kypros, Transnistria, Vuoristo-Karabah, Abhasia ja Etelä-Ossetia. Monilla muilla pisteen tuottavilla alueilla on jonkinasteinen autonomia. Jakoperusteita siis riittää – ja niin myös jakomahdollisuuksia.
Saarista ja saaristoista mukaan ovat päässeet suhteellisen kaukana mantereesta sijaitsevat ja matkailullisesti merkittävät Pääsiäissaari ja Galapagossaaret. Kovin pieniä enklaaveja/eksklaaveja en ole ottanut mukaan – vain isommat erillisalueet, kuten Azerbaidžanin Nahitševan ja Angolan Cabinda. Espanjan Ceuta ja Melilla ovat mukana, koska ne sijaitsevat Afrikan puolella. Poliittisesti vakiintumattomia alueita olen koettanut välttää, kuten Somalian osia.
Havainnollisuuden lisäämiseksi olen merkinnyt listaan alueen pääkaupungin, tai jos sellaista ei ole määritelty, suurimman kaupungin, ellei nimi ole sama kuin koko alueella. USA:n osavaltioiden pieniä pääkaupunkeja en ole merkinnyt, koska tunnetuimmat käyntikohteet ovat yleensä suurempia.
Otan mielelläni vastaan luetteloani koskevaa kritiikkiä ja muutosehdotuksia.
Kari Mäntysalo (kari.mantysalo@gmail.com)
MAAILMAN MATKAILUALUEET (WORLD TRAVEL REGIONS)
POHJOIS-EUROOPPA
Ahvenanmaa
Suomi
Ruotsi
Viro
Latvia
Liettua
Norja
Huippuvuoret
Tanska
Färsaaret
Grönlanti
Islanti
Iso-Britannia
Guernsey
Jersey
Mansaari
Irlanti
LÄNSI-EUROOPPA
Alankomaat
Belgia
Luxemburg
Ranska
Monaco
ETELÄ-EUROOPPA
Portugali
Espanja
Andorra
Gibraltar
Italia
Vatikaani
San Marino
Malta
KESKI-EUROOPPA
Saksa
Sveitsi
Liechtenstein
Itävalta
ITÄ-EUROOPPA
Albania
Bosnia & Hertsegovina
Bulgaria
Kosovo
Kreikka
Kroatia
Makedonia
Moldova
Montenegro
Puola
Romania
Serbia
Slovakia
Slovenia
Tshekki
Ukraina
Unkari
Valko-Venäjä
Venäjä
AASIA
Afganistan
Arabiemiirikunnat
Armenia
Azerbaidzhan
Bahrain
Bangladesh
Bhutan
Brunei
Etelä-Korea
Filippiinit
Georgia
Hongkong
Indonesia
Intia
Irak
Iran
Israel
Itä-Timor
Japani
Jemen
Jordania
Kambodsha
Kazakstan
Kiina
Kirgisia
Kuwait
Kypros
Laos
Libanon
Macao
Malediivit
Malesia
Mongolia
Myanmar
Nepal
Oman
Oman
Ras Musandam
Pakistan
Palestiina
Pohjois-Korea
Qatar
Saudi-Arabia
Singapore
Sri Lanka
Syyria
Tadzhikistan
Taiwan
Thaimaa
Turkki
Turkmenistan
Uzbekistan
Vietnam
OSEANIA
Amerikan Samoa
Australia
Cookinsaaret
Fidzhi
Guam
Joulusaari
Kiribati
Kookossaaret
Marshallinsaaret
Mikronesia
Nauru
Niue
Norfolk
Palau
Papua & Uusi-Guinea
Pitcairn
Pohjois-Mariaanit
Ranskan Polynesia
Salomonsaaret
Samoa
Tokelau
Tonga
Tuvalu
Uusi-Kaledonia
Uusi-Seelanti
Vanuatu
Wallis & Futuna
Yhdysvaltain pienet erillissaaret
AFRIKKA
Algeria
Angola
Benin
Brittiläinen Intian valtameren alue (BIOT)
Botswana
Burkina Faso
Burundi
Djibouti
Egypti
Eritrea
Etelä-Afrikka
Etelä-Sudan
Etiopia
Gabon
Gambia
Ghana
Guinea
Guinea-Bissau
Kamerun
Kap Verde
Kenia
Keski-Afrikka
Komorit
Kongo-Brazzaville
Kongo-Kinshasa
Lesotho
Liberia
Libya
Länsi-Sahara
Madagaskar
Malawi
Mali
Marokko
Mauritania
Mauritius
Mayotte
Mosambik
Namibia
Niger
Nigeria
Norsunluurannikko
Päiväntasaajan Guinea
Reunion
Ruanda
Sambia
Sao Tome & Principe
Senegal
Seychellit
Sierra Leone
Somalia
St. Helena
Sudan
Swazimaa
Tansania
Togo
Tshad
Tunisia
Uganda
Zimbabwe
ANTARKTIS
Etelä-Georgia
Etelämanner
Ranskan eteläiset alueet (TAAF)
POHJOIS-AMERIKKA ja KARIBIA
Anguilla
Antigua & Barbuda
Aruba
Bahamasaaret
Barbados
Bermuda
Bonaire
Britannian Neitsytsaaret
Caymansaaret
Curacao
Dominica
Dominikaaninen tasavalta
Grenada
Guadeloupe
Haiti
Jamaika
Kanada
Kuuba
Martinique
Montserrat
Puerto Rico
Saba
St. Barthelemy
St. Eustatius
St. Kitts & Nevis
St. Lucia
St. Maarten
St. Martin
St. Pierre & Miquelon
St. Vincent & Grenadiinit
Trinidad & Tobago
Turks & Caicos
Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Yhdysvallat
KESKI- ja ETELÄ-AMERIKKA
Argentiina
Belize
Bolivia
Brasilia
Chile
Costa Rica
Ecuador
El Salvador
Falklandinsaaret
Guatemala
Guyana
Honduras
Kolumbia
Meksiko
Nicaragua
Panama
Paraguay
Peru
Ranskan Guyana
Suriname
Uruguay
Venezuela