HUIPPUVUORET  (heinäkuu)

Huippuvuorten hurmoksessa
Pohjois-Norjaan ponnistimme -
heinäkuussa helpostikin
keskellä kesälomia.

Kolmen koneen kokoonpano
Tromssaan lensi leppoisasti -
helteet heti hellittivät,
vielä viileä virkisti.

Kritiikittä Kristinalle,
kannelle nyt Katarinan
riitti risteilyvieraita,
kolmensadan kollektiivi.

Aluksemme alkuvaiheet
vuosikymmenten kyydissä:
Konstantin kun konstruoitiin,
sille Simonov nimeksi.

Hytit hyvin hyödynnetty,
tilaviksi tiivistetty,
viihtyisiksi viritetty,
asumiseen ajateltu.

Pelastukset pelkistettiin,
harjoitukset harkitusti -
informaatiot iloiset
Nautiluksessa nautittiin.

Illalla itsepalvelu,
porukka Polariksessa:
noutopöydät notkuvina -
vatsa täyttyi vauhdikkaasti.

Tutut tervetuliaiset
kapteeni Partasen kanssa:
tulomaljat maistelimme,
kumosimme kuohuviinit.

Norja loppui nopeasti:
aava aukeni arktinen -
laiva porhalsi pohjoiseen,
alus uhmasi ulappaa.

Tuuli ryhtyi tuivertamaan
yöllä kovaksi yltyen -
laiva keikkui kevyesti,
lastu laineilla lepäsi.

Lattia laittoi laahustamaan:
horjuimme holtittomasti
ankarassa aallokossa,
mahtavissa mainingeissa.

Vakoilimme valaitakin,
Karhusaarta katselimme:
melkoista merenkäyntiä,
vaahtopäitä valtoimenaan.

Lopultakin Longyearbyen,
kaikkein pohjoisin kaupunki,
hiilikaivosten hinnalla
perukoille perustettu.

Museoissa mukavasti
luonto taiteenkin takana -
koiratarhan hauskat huskyt
hyljettäkään hylkimättä.

Jäätiköitä jäljitimme
Billefjordin pituudelta:
kaukaa kaikkea katsoimme -
emme tienneet etäisyyttä.

Magdalenan maisemissa
maissa käytiin kääntymässä:
vuono pohjoinen vuorossa,
vielä viimeinen vierailu.

Haamurajan hallitusti
ylpeästi ylitimme:
asteet kohta asettuivat,
kaikki kahdeksankymmentä.

Edemmäs kuin koskaan ennen
suomalainen suunnistanut:
matkustajalaivan matka
ylsi yli ennätyksen.

Suoraan Ny-Ålesundista
kortit lähtivät kotiin päin;
tiirat tiellä tirskuttivat,
kylmällä kyläraitilla.

Talven tuntu tavoitettiin -
pakkasta ei paikannettu;
viima viilensi välillä,
piti puolensa puhuri.

Jälkeä ei jääkarhuista:
matkan päässä majailivat;
kivääri ei kiinnostanut -
pyssy piti ne piilossa.

Mainio lintumaailma,
lajeja laidasta laitaan:
kiislat, kihut ja kajavat,
haahkat, hanhet ja haapanat.

Pienet kukat piristävät,
vähäisetkin värittävät;
puista on huutava pula:
vaivaiskoivujen varassa.

Kesäyön aurinko kestää
kolme kuukautta kokonaan,
kaamos kauhean kauan -
pitkä piina pimeydessä.

Loungen lukuisat luennot
valaisivat valtavasti:
seutua ne selittivät,
menneet ajat avasivat.

Matka jatkui mantereelle,
etelään kun etenimme -
Honningsvågista voimmekin
sitten Nordkappiin kavuta.

Saaren kärjessä kävimme:
kuvakohteita kovasti,
paljon patsaita paikalla -
keskukseksi kehitetty.

Perjantaipäivän päätteeksi
juhlajuomat junailtuna
kiitosten kimaran kera
ansaittuine aplodeineen.

Kokemuksia kosolti,
riittävästi risteilyllä -
erityisen eksoottista,
erikoista, erilaista.

Kierros päättyi Kirkkoniemeen,
rajalle kun rantauduimme;
aamulla aikainen lähtö -
jäähyväiset jäämerelle.

Kohta koitti kotimatka:
liikenne linja-autolla -
suuntasimme koti-Suomeen;
porot pomppivat polulla.

Rajan yli railakkaasti,
näppärästi Näätämöstä -
Inarista, Ivalosta
lentoasemalle asti.